Auli Kyllikki Saari oli 17-vuotias suomalainen tyttö, jonka murha vuonna 1953 on yksi surullisimmista murhatapauksista Suomessa. Hänen murhansa Isojoella on tähän päivään asti ratkaisematta.
Auli Kyllikki Saaren murha
Auli Kyllikki Saari lähti 17. toukokuuta 1953 kappelille kiertueellaan. Hän työskenteli seurakunnan toimistossa ja kävi anomistapaamisia. Tänä päivänä Auli ilmaisi olevansa hyvin väsynyt ja tarvitsi lepoa. Vaikka muut löysivät tämän hyvin epätavallisen, hän ja yksi hänen ystävistään nimeltä Maiju saivat luvan mennä kotiin aikaisin rukouksesta samana päivänä. He lähtivät yhdessä kotiin pyöräilemään.
Kotimatkalla kaksi nuorta naista jakoivat risteysosassa, ja Tie-Jaska-niminen mies näki Aulin menevän kilometriä pidemmälle. Hän oli viimeinen henkilö, joka näki hänet elossa. Kadonnut ilmoitus jätettiin pari päivää myöhemmin, koska Aulin seurakunnan viranomaiset eivät olleet liian huolissaan siitä, ettei hän päässyt kotiin sunnuntaina. Myöhemmin Maiju totesi, että Auli oli näyttänyt olevan huolissaan ja masentunut koko päivän.
Aulin katoamisen jälkeisinä viikkoina todistajat näkivät yksityiskohtaisesti näkevänsä epäilyttävän kermanvärisen auton polkupyörällä läheisessä säilytyslokerossa, kun taas toiset väittivät kuulleensa avunhuutoja ja huutoja lähellä Kaarankajarven järveä.
Lokakuun 11. päivänä Aulin jäänteet löydettiin suosta lähellä paikkaa, jossa hänet viimeksi nähtiin elävänä sen jälkeen, kun kenkä, huivi ja miehen sukka löytyivät sieltä. Hän oli puoliksi paljastunut ja hänen takkinsa oli kääritty päänsä ympärille. Hänen ruumiinsa löytämisen jälkeen löydettiin myös toinen kenkä. Hänen polkupyöränsä löydettiin soiselta alueelta myöhemmin samana vuonna.
Tutkintaviranomaiset arvelivat, että murhaajalla saattoi olla seksuaalinen motiivi, mutta tämän teorian tueksi ei ole esitetty todisteita.
Epäillyt Aulin murhatapauksessa
Epäiltyjä oli lukuisia, mukaan lukien kirkkoherra, poliisi ja kaivantaja, mutta mitään ei saatu selville heidän yhdistystään koskevista tutkimuksista. Aulin tappaja ilmeisesti pakeni kaikella väärintekollaan.
Kauko Kanervo
Tapauksen pääepäilty oli alun perin seurakunnan pappi Kauko Kanervo, joka oli tutkinnan alla useita vuosia. Kanervo oli muuttanut Merikarvialle kolme viikkoa ennen murhaa, ja hänen oli ilmoitettu olleen alueella Saaren katoamisiltana. Kanervo vapautettiin tutkimuksesta, koska hänellä oli vahva alibi.
Hans Assmann
Hans Assmann oli saksalainen, joka muutti Suomeen ja vielä myöhemmin Ruotsiin. Väitettiin, että hän oli KGB: n vakooja. Tunnettu tosiasia on, että hän asui Suomessa 1950- ja 1960 -luvuilla.
Assmannin vaimo kertoi, että hänen miehensä ja kuljettajansa olivat murhan aikaan Isojoen lähellä. Assmann omisti myös vaaleanruskean Opelin, saman tyyppisen auton, jonka useat todistajat olivat nähneet murhapaikan lähellä. Vuonna 1997 Assmann tunnusti osallisuutensa rikokseen entiselle poliisille Matti Paloarolle ja otti vastuun Auli Kyllikki Saaren kuolemasta.
Assmannin tarina upseerille väitti, että kuolema johtui auto -onnettomuudesta, kun hänen autonsa kuljettajansa kanssa törmäsi Auliin. Piilottaakseen todisteet kuljettajan osallisuudesta kaksi miestä pitivät tapausta murhana.
Paloaron mukaan Assmann sanoi kuolinvuoteellaan: "Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti ... koska se on vanhin ja tavallaan se oli onnettomuus, joka piti peittää. Muuten matkamme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä kuljettaja, onnettomuus oli väistämätön. Oletan, että tiedät mitä tarkoitan. "
Assmannin vaimo kertoi myös, että yksi hänen miehensä sukkista puuttui ja hänen kenkänsä olivat märät, kun hän palasi kotiin murhan iltana. Autossa oli myös kolhuja. Rouva Assmannin mukaan muutamaa päivää myöhemmin Assmann ja kuljettaja lähtivät jälleen, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukana. Myöhemmin tutkijat päättivät, että Aulin murhaaja on täytynyt olla vasenkätinen, kuten Assmann.
Assmannin väitetään myös olleen teon tekijä Bodom-järven murhat, joka tapahtui vuonna 1960. Poliisin mukaan hänellä oli alibi.
Vihtori Lehmusviita
Vihtori Lehmusviita oli pitkään mielisairaalassa ja kuoli vuonna 1967, minkä jälkeen hänen tapauksensa hylättiin. Poliisi, jota yleensä pidettiin murhaajana, oli tuolloin 38-vuotias paikallinen asukas. 1940 -luvulla Lehmusviita todettiin syylliseksi seksuaalirikokseen ja hänellä oli mielisairaus.
Poliisi epäili, että murhaaja sai apua ja peittoa 37-vuotiaalta Lehmusviitan vävyltään, jolla oli rikollinen tausta. Epäillyn äiti ja sisko antoivat hänelle alibin murhailtaa varten sanomalla, että hän oli sängyssä klo 7 runsaan juomisen jälkeen.
Kun Lehmusviita kuulusteltiin, hän sanoi, että Auli ei ollut enää elossa eikä hänen ruumistaan koskaan löydetä. Myöhemmin hän peruutti lausuntonsa väittäen, että hänet oli ymmärretty väärin. Epäilty ja hänen anopinsa väitetty rikoskumppani kuulusteltiin syksyllä 1953. Pian tämän tapauksen jälkeen vävy muutti Keski-Pohjanmaalle ja sitten Ruotsiin.
Lehmusviitaa kuulusteltiin kahdesti. Hän oli mielisairaalassa hoidettavana, ja kun maakunnan rikospoliisi tuli sinne kuulustelemaan häntä, kuulustelut keskeytettiin, koska Lehmusviitan käyttäytyminen muuttui niin outoksi ja hämmentyneeksi, että hänen lääkärinsä määräsi, ettei häntä voida kuulustella hänen tilassaan.
Sekä Lehmusviita että hänen väitetty rikoskumppaninsa tunsivat maaston hyvin, sillä heillä oli yhteinen työskentelyalue 50 metrin päässä Aulin löytämispaikasta. Kentällä oli lapio, jota käytettiin haudan kaivamiseen.
Yhteenveto
Vaikka Auli Kyllikki Saarin tapaus herätti huomattavaa tiedotusvälineiden huomiota, murhaaja (t) ei ole koskaan tunnistettu. Aulin hautajaiset pidettiin Isojoen kirkossa 25. lokakuuta 1953, ja niihin osallistui arviolta 25,000 XNUMX ihmistä.
